Onni ja Topi 9.5

Onni-poika on alkanut osoittaa kovaäänisesti mieltään mikäli ei heti saa kunnon imuotetta Maisan nisältä. Se vinksahtelee ja Maisa-raukka yrittää kömpiä itse parempaan asentoon ruokailun onnistumiseksi. Pian narina pentulaatikossa lakkaa ja sieltä alkaa kuulua ahnaita ruokailun ääniä. Onni on hieman veljeään isompi, painoeroa on n. 10g, ja selvästi kaksikosta kovapäisempi pikkumäykky.

Topi on pitkäjänteisempi, se tökkii Maisan masua hartaasti kunnes löytää etsimänsä ja alkaa ruokailla. Sitten taas uni maittaa!

Topi ja Onni ovat saaneet osakseen suurta ihailua. Koiravauvoista innostuneita vierailijoita on käynyt vilkaisemassa pentulaatikon elämää jo useasti. Maisa puolustaa pentujaan, kunnes tajuaa ettei kukaan ole viemässä hänen aarteitaan mihinkään.

Tuore koiraäiti

Maisan ensimmäinen äitienpäivä! Pääosin tuore koiraäiti on hoitanut tehtäväänsä mallikelpoisesti, mutta viime yönä ote herpaantui :) Maisa ei selvästikään pidä pentulaatikon "kovasta" alusesta ja peiton alla nukkumaan tottunut mäykkyrouvamme ei ilmeisestikään pidä viltistä mikä sille ja pennuille on varattu pentulaatikkoon. Viime yönä Maisa jätti pentunsa surutta pentulaatikkoon ja kömpi liki kymmenen kertaa salakavalasti viereeni nukkumaan. Urhoollisesti kannoin sen joka kerta pentujensa tykö takaisin laatikkoon ja peittelin koko pesueen pikkuviltin alle. Mutta kun mäykkyäiti sai pentujensa vatsat jälleen täytetyiksi, kömpi tämä itse taas paremmille untenmaille sänkyymme. Nyt Maisa on rauhallisesti oman pesueensa lämmönlähteenä ja pikkuviltin alta kuuluu vain onnellista tuhinaa ja ruokailun ääniä.

8.5, uusi vaihe elämässä alkakoot

Poikapennut, Onni ja Topi porskuttavat eteenpäin. Viime yönä Maisa oli hieman hermostunut, kun olisi tapansa mukaan halunnut nukkua mieluummin meidän keskessä untuvapeittojen alla, kuin tuolla pentulaatikossa. Välillä se piipahti meidän sängyllä, mutta vaimean piipitysäänen pentulaatikosta kuultuaan pomppasi heti hoitamaan tämänhetkistä päätehtäväänsä. Pojat syövät ja pulskistuvat samalla. Onni painoi aamulla 333g ja Topi tulee vain 10g jäljessä vanhempaa veljeään painaen siis 323g. Näin aloitimme uuden vaiheen elämässä ja iloitsemme niin Maisan hienosti hoitamastaan tehtävästä, kuin kahdesta potrasta pojasta.

Kauppareissulla ostimme Sennin muistoksi valkoisen Pelargonian sekä valkoisen lyhdyn, johon laitoimme kynttilän palamaan Sennin muistoa kunnioittamaan. Elämä jatkuu kuin jatkuukin ja liekki lepattaa vahvasti kuvaten vahvaa sidettämme tuohon pikkumäykkyyn. <3

Maisaa täytyy oikein suostuttelemalla suostutella, että se lähtee tarpeilleen ulos. Lenkille sitä ei vileä olla viety, mutta takapihalla se käy pikaisesti tarpeillaan ja on jo heti menossa sisälle ja suoraan pentulaatikolleen tarkistamaan pentujensa tilanteen. Ruoka sille tarjoillaan myös pentulaatikkoon, kun ei se ole pentujen syntymän jälkeen muissa huoneissa juuri käynyt kuin olohuoneessa, missä pentulaatikkokin on. Luonnollista toimintaa mallikkaalta koiraäidiltämme!

Tänään jo juttelimme, kuinka hyvä pentujen on sitten aikanaan olla myös ulkona kun lämpimät säät alkavat olla jo ovella. Ihana auringonpaiste ilostuttaa jo nyt mieltämme, siinä missä pentulaatikonkin tapahtumat.

Maisan pennut syntyivät 4.-5.5.2009

Mäyräkoiratyttömme Maisa (Tap-Tap Maisa synt. 4.11.2005) alkoi onnellisesti odottaa ensimmäistä pesuettaan maaliskuun alussa 2009, kun Eino (Angelhaken Jerome 10.2.2004) vieraili luonamme. Pentujen olemassaolo tarkistettiin ultraäänellä 28 päivää astumisesta ja tuloksena oli, että pentuja on kuin onkin tulossa! Innolla kävimme odottelemaan Maisan kasvua äitiyteen ja valmistelimme pentujen tuloa perheeseemme. Maisan maha alkoi pikkuhiljaa näyttää konkreettisia merkkejään jälkeläisten olemassaolosta ja pian maha oli jo niin suuri, että ennen niin terhakalle Maisalle jopa sohvalle hyppääminen tuotti ongelmia. Pentujen tarkkaan lukumäärään haluttiin vielä saada selvitystä joten kävimme lisätutkimuksissa vielä huhtikuun lopulla. Tulos 3-4 pentua tulossa! Se selittänee myös Maisan masun laajenemisen äärimmilleen!

Vielä päivää ennen synnytystä Maisa reippaili Polvijärven mökillämme tietämättä pian alkavasta synnytyksestä. Sen lämpötila laski 36 asteeseen ja sen korvat olivat viileät. Mökiltä ja kyläreissulta kotiuduttuamme alkoivat muut selvät merkit synnytyksen lähestymisestä näkyä. Maisa ravasi jatkuvasti pissalla, teki vimmatusti pesää sekä oksenteli. Niinpä 4.5 klo 17.30 ensimmäinen poika tulla tupsahti maailmaan Maisan ihmeteltäväksi. Äidinvaistot alkoivat heti toimia ja Maisasta kasvoi kertaheitolla loistoäiti. Toista pentua ei tarvinnutkaan kovin kauaa odottaa, kun toinen poikapentu saapui helpon näköisesti maailmaan klo 19.35. Kolmatta ja mahdollista neljättä pentua saikin sitten odotella. Olimme yhteydessä jo eläinlääkäriinkin, mutta tämä kehoitti meitä vielä odottelemaan. Näytti siltä, että Maisa ei enää pentuja tekisikään, se touhusi kahden pentunsa kanssa kaikessa rauhassa ja imetti heitä onnellinen virne kasvoillaan. Puoliltaöin aloimme todella huolestua ja viimeinen tyttöpentu saatiin vihdoin maailmaan 5.5 klo 02.35 avustettuna eläinlääkärin puhelinohjeiden perusteella. Maisa oli voimaton, eikä synnytyspoltot jaksaneet avustaa pentua itsenäisesti maailmaan. Pentu saatiin kuitenkin elvytettyä alun elottomuuden jälkeen kahden sairaanhoitajan toimin Maisan katsoessa ihmeissään vieressä. Pentu oli kuitenkin heikko jo heti alusta lähtien ja jäimme seuraamaan hänen kehitystään tarkemmin.

Heti aamulla veimme tyttöpennun eläinlääkärin tarkistettavaksi, sillä hän ei jaksanut syödä ja oli kovin heikko. Tytölle, joka tässä vaiheessa sai nimekseen Senni, aloitettiin nestehoito ihon alle, antibioottihoito sekä sokeritipat suuhun tuomaan voimaa elämiseen. Lääkärireissulla varmistettiin myös se, että Maisalla ei ollut enää sitä neljättä pentua tulossa, ehkä hyvä niin. Pojat porskuttivat eteenpäin ja pullistuivat minkä vain ennättivät!! Maisan huomio tuntui keskittyvät kokonaan tyttöpennun hoitamiseen, hänkin selvästi vaistosi, että kaikki ei ole kunnossa. 6.5 tyttöpentu näytti jo virkistyneen, se kävi jo harjoittelemassa imemistä nisällä ja saimme toivoa sen selviytymisestä! 7.5 aamuyöstä Senni alkoi kuitenkin taas menettää otettaan elämään ja muuttui veltoksi ja hänen hengitys kävi raskaaksi. Kaikki keinot käytettiin sen pelastamiseksi, mutta Sennin aika tuli lähteä luotamme 7.5 alkuillasta. Suru ja kaipuu oli heti valtava ja lovi minkä hän teki pentulaatikkoon tuntui loputtoman syvältä. Kaunis vaaleanpunainen rusetti kaulassa, tutulla karva-alusella köllöttäen ja sydämien siivittämänä Senni lähetettiin parempaan paikkaan, missä hänen on nyt helpompi olla <3

Aloimme keskittyä kahteen elinvoimaiseen poikapentuun todenteolla. Maisakin näytti heti helpottuneelta ja levolliselta nukahtaessa kahden pentunsa kanssa pentulaatikon nurkkaan. Maisa oli väsynyt uurastettuaan tyttönsä hyväksi lähes kolme päivää. Pojat olivat saaneet jo aikaisemmin nimekseen Otto ja Topi, mutta Sennin poismenoa kunnioittaen halusimme vaihtaa Oton nimen Onniksi. -nni -pääte muistuttakoon meitä aina poisnukkuneesta sisaresta. Terhakat pojat jyryävät pentulaatikossa sen minkä ennättävät ja nukahtavat nisä suussaan vimmatun syömisepisodin jälkeen. :)