Poikapennut, Onni ja Topi porskuttavat eteenpäin. Viime yönä Maisa oli hieman hermostunut, kun olisi tapansa mukaan halunnut nukkua mieluummin meidän keskessä untuvapeittojen alla, kuin tuolla pentulaatikossa. Välillä se piipahti meidän sängyllä, mutta vaimean piipitysäänen pentulaatikosta kuultuaan pomppasi heti hoitamaan tämänhetkistä päätehtäväänsä. Pojat syövät ja pulskistuvat samalla. Onni painoi aamulla 333g ja Topi tulee vain 10g jäljessä vanhempaa veljeään painaen siis 323g. Näin aloitimme uuden vaiheen elämässä ja iloitsemme niin Maisan hienosti hoitamastaan tehtävästä, kuin kahdesta potrasta pojasta.
Kauppareissulla ostimme Sennin muistoksi valkoisen Pelargonian sekä valkoisen lyhdyn, johon laitoimme kynttilän palamaan Sennin muistoa kunnioittamaan. Elämä jatkuu kuin jatkuukin ja liekki lepattaa vahvasti kuvaten vahvaa sidettämme tuohon pikkumäykkyyn. <3
Maisaa täytyy oikein suostuttelemalla suostutella, että se lähtee tarpeilleen ulos. Lenkille sitä ei vileä olla viety, mutta takapihalla se käy pikaisesti tarpeillaan ja on jo heti menossa sisälle ja suoraan pentulaatikolleen tarkistamaan pentujensa tilanteen. Ruoka sille tarjoillaan myös pentulaatikkoon, kun ei se ole pentujen syntymän jälkeen muissa huoneissa juuri käynyt kuin olohuoneessa, missä pentulaatikkokin on. Luonnollista toimintaa mallikkaalta koiraäidiltämme!
Tänään jo juttelimme, kuinka hyvä pentujen on sitten aikanaan olla myös ulkona kun lämpimät säät alkavat olla jo ovella. Ihana auringonpaiste ilostuttaa jo nyt mieltämme, siinä missä pentulaatikonkin tapahtumat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti