Mäyräkoiratyttömme Maisa (Tap-Tap Maisa synt. 4.11.2005) alkoi onnellisesti odottaa ensimmäistä pesuettaan maaliskuun alussa 2009, kun Eino (Angelhaken Jerome 10.2.2004) vieraili luonamme. Pentujen olemassaolo tarkistettiin ultraäänellä 28 päivää astumisesta ja tuloksena oli, että pentuja on kuin onkin tulossa! Innolla kävimme odottelemaan Maisan kasvua äitiyteen ja valmistelimme pentujen tuloa perheeseemme. Maisan maha alkoi pikkuhiljaa näyttää konkreettisia merkkejään jälkeläisten olemassaolosta ja pian maha oli jo niin suuri, että ennen niin terhakalle Maisalle jopa sohvalle hyppääminen tuotti ongelmia. Pentujen tarkkaan lukumäärään haluttiin vielä saada selvitystä joten kävimme lisätutkimuksissa vielä huhtikuun lopulla. Tulos 3-4 pentua tulossa! Se selittänee myös Maisan masun laajenemisen äärimmilleen!
Vielä päivää ennen synnytystä Maisa reippaili Polvijärven mökillämme tietämättä pian alkavasta synnytyksestä. Sen lämpötila laski 36 asteeseen ja sen korvat olivat viileät. Mökiltä ja kyläreissulta kotiuduttuamme alkoivat muut selvät merkit synnytyksen lähestymisestä näkyä. Maisa ravasi jatkuvasti pissalla, teki vimmatusti pesää sekä oksenteli. Niinpä 4.5 klo 17.30 ensimmäinen poika tulla tupsahti maailmaan Maisan ihmeteltäväksi. Äidinvaistot alkoivat heti toimia ja Maisasta kasvoi kertaheitolla loistoäiti. Toista pentua ei tarvinnutkaan kovin kauaa odottaa, kun toinen poikapentu saapui helpon näköisesti maailmaan klo 19.35. Kolmatta ja mahdollista neljättä pentua saikin sitten odotella. Olimme yhteydessä jo eläinlääkäriinkin, mutta tämä kehoitti meitä vielä odottelemaan. Näytti siltä, että Maisa ei enää pentuja tekisikään, se touhusi kahden pentunsa kanssa kaikessa rauhassa ja imetti heitä onnellinen virne kasvoillaan. Puoliltaöin aloimme todella huolestua ja viimeinen tyttöpentu saatiin vihdoin maailmaan 5.5 klo 02.35 avustettuna eläinlääkärin puhelinohjeiden perusteella. Maisa oli voimaton, eikä synnytyspoltot jaksaneet avustaa pentua itsenäisesti maailmaan. Pentu saatiin kuitenkin elvytettyä alun elottomuuden jälkeen kahden sairaanhoitajan toimin Maisan katsoessa ihmeissään vieressä. Pentu oli kuitenkin heikko jo heti alusta lähtien ja jäimme seuraamaan hänen kehitystään tarkemmin.
Heti aamulla veimme tyttöpennun eläinlääkärin tarkistettavaksi, sillä hän ei jaksanut syödä ja oli kovin heikko. Tytölle, joka tässä vaiheessa sai nimekseen Senni, aloitettiin nestehoito ihon alle, antibioottihoito sekä sokeritipat suuhun tuomaan voimaa elämiseen. Lääkärireissulla varmistettiin myös se, että Maisalla ei ollut enää sitä neljättä pentua tulossa, ehkä hyvä niin. Pojat porskuttivat eteenpäin ja pullistuivat minkä vain ennättivät!! Maisan huomio tuntui keskittyvät kokonaan tyttöpennun hoitamiseen, hänkin selvästi vaistosi, että kaikki ei ole kunnossa. 6.5 tyttöpentu näytti jo virkistyneen, se kävi jo harjoittelemassa imemistä nisällä ja saimme toivoa sen selviytymisestä! 7.5 aamuyöstä Senni alkoi kuitenkin taas menettää otettaan elämään ja muuttui veltoksi ja hänen hengitys kävi raskaaksi. Kaikki keinot käytettiin sen pelastamiseksi, mutta Sennin aika tuli lähteä luotamme 7.5 alkuillasta. Suru ja kaipuu oli heti valtava ja lovi minkä hän teki pentulaatikkoon tuntui loputtoman syvältä. Kaunis vaaleanpunainen rusetti kaulassa, tutulla karva-alusella köllöttäen ja sydämien siivittämänä Senni lähetettiin parempaan paikkaan, missä hänen on nyt helpompi olla <3
Aloimme keskittyä kahteen elinvoimaiseen poikapentuun todenteolla. Maisakin näytti heti helpottuneelta ja levolliselta nukahtaessa kahden pentunsa kanssa pentulaatikon nurkkaan. Maisa oli väsynyt uurastettuaan tyttönsä hyväksi lähes kolme päivää. Pojat olivat saaneet jo aikaisemmin nimekseen Otto ja Topi, mutta Sennin poismenoa kunnioittaen halusimme vaihtaa Oton nimen Onniksi. -nni -pääte muistuttakoon meitä aina poisnukkuneesta sisaresta. Terhakat pojat jyryävät pentulaatikossa sen minkä ennättävät ja nukahtavat nisä suussaan vimmatun syömisepisodin jälkeen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti